Puutarhakin on yhteinen projekti. Kivasti rikkaruohot rehottaa, hyvä kun edes jostain kohdin erottaa, missä kasvaa mitä tarkoituksella. Pitäs se perata joskus. Olis vaan sellanen hetki, mutta taas, ei se pojan kanssa onnistu. Ei musta olis yksinhuoltajaks, ainakaan tällaisen talon ja pihan kanssa.

Sylkeminen sinänsä on mielestäni vähän typeryyttä. Sehän on sotkemista, ja nimenomaan pyrin suihinotolla välttämään sotkua. Onhan se sentään paljon siistimpää ;) Ei välttämättä tarvi mennä suihkuun, ellei hikitilanne sitä vaadi. Jos meinaa sylkeä, se lienee helpointa suihkussa (vai mikä on yleinen käytäntö? Joku asiaan vihitty rätti saamatteilla?), ja siinä vaiheessa sitten on sama että mihin ukko purkautuu. Vai eikö ihmisperäistä tuotetta lasketa eläinperäiseksi?

Nyt ihan todella kaipaisin kommentteja vegaaneilta, miehiltä, vegaanimiehiltä, sekä homoilta että heteroilta, aivan kaikilta asiallisilta. Kiitos.
 

Erään työpäivän jälkeen oli aivan hoppu jäälle. Auringonlaskuun oli aikaa enää reilu tunti, joten matkalla kotiin jo suunnittelin miten selviän kaiken nopeiten, minkä rannan valitsen jne. Olikin upeaa luistella kohti laskevaa aurinkoa aivan sileällä selällä. Halkeamista näki, että kaikkialla jäätä oli myös vähintään 20 senttiä. Se lenkki tosin oli ehkä vain 5 km pitkä. Tehokkaan luistelun ansiosta reidet alkoivat kasvaa hillittömästi, jolloin lihasta ympäröivä kalvo ei venyttelyistä huolimatta ehtinyt samaan vauhtiin, eikä tehoja enää irronnut niin hyvin kuin alkuun. Keskinopeus laski kerta kerralta, alussa oli 11,8km/h ja viimeisellä kerralla vain reilu 9.

Kävimme lähijärvet jotenkuten läpi. Tuo aivan lähin, kyläjärvi, oli kyllä pettymys. Tiesin, että se on pieni, mutta että rantoja mukaellen koko lenkki oli vain melkein 5 kilometriä. On se sentään lähellä, ehkä 4 km meiltä rantaan. Kirkkojärvi on myös pieni, mutta sentään melkein 10 km kun sen luisteli päästä päähän. Olen siellä kerran ollut veneellä vuosia sitten, ja tunnistin kallion, jossa kävimme uimassa :) Pälkänevesi taas oli kaikkein antoisin paikka, siellä riitti tutkittavaa vielä myöhemmillekin retkille. Odotan vain, että jäät lähtee ja pääsen melomaan :) Kajakilla uskaltaa mennä pieniinkin saarien väleihin, luistimilla taas ei.

Muutamat auratut reitit tuli myös käytyä läpi. Pakanrannasta lähti kapea mutta muuten kiintoisa reitti, siinä pystyi tekemään 9 tai 6 km lenkin, tein molemmat. Aikaa meni vähän toista tuntia, kaloreita muistaakseni yli 700 :D Tuolloin ei älyhupelin ollut vielä matkassa, joten tarkkoja tietoja ei ole ajasta, matkasta, nopeudesta jne. Saarikylien reitti oli hyväkuntoinen ja leveä, mutta pitkän tien päässä, lyhyt ja tylsä. Muistaakseni 10 min/kierros. Tampereella reitti Siilinkarille oli myös leveä ja ihan ok. 45 min kun kävi karilla kääntymässä, ei siis mikään lenkki. Kiva katsella Tamperetta järveltä käsin, aivan uudenlainen maisema. Telttakahvilan antimet oli suppeat; juomien lisäksi makkaraa ja munkkia. Täytetty sämpylä olisi ollut mieluisampi. Kiva sentään, että oli edes jotain tarjolla. Plussat myös ratamestarin ahkerasta fb-päivittämisestä.

Toivon hyviä luistelukelejä tulevillekin vuosille. Kaikki käymämme paikat voi hyvin kiertää uudelleen, ja Pälkäneveteen jäi vielä todellakin paljon tutkittavaa. Saatan jopa investoida retkiluistimiin, niillä näytti kulku olevan paljon kevyempää kuin kiekkoluistimilla. Ihme... Viimeisellä kerralla jään pinta oli niin pehmeää, että terä upposi ikävästi. Hyvillä mielin saattoi nostaa luikkarit odottamaan tulevaa kautta.

1 rkl Magnesiamaitoa (apteekkitavaraa) ja 4 rkl omenaviinietikkaa sekoitetaan. Tässä on viiden päivänn annos. Säilyy jääkaapissa. Ota ruokalusikallinen päivässä ja sekoita se litraan vettä. Juo pitkin päivää. Magnesiamaito on laksatiivi, saattaa herkkämahaisille aiheuttaa villiä vessan tarvetta.

Oiva ripulijuoma

Sekoita litraan vettä 8 tl sokeria ja 1 tl suolaa. Maistuu pahalta, mutta siitä saa energiaa, suoloja ja jotenkin jännästi se rauhoittaa mahaa.

Tavallisen hyvä krapula- tai hellejuoma

Liuota puoleen desiin sitruunamehua 1 tl merisuolaa ja 1 rkl hunajaa. Sitruunamehun voi korvata myös raparperimehulla, tai muulla happamalla. Sekoita mehu litraan vettä. Veden määrää voi toki säätää oma maun mukaan.

Suuntasin uroksen ja pojan kanssa Saarikylien retkiluisteluradalle. En ollut reittiä tarkistanut kartasta, mutta löysimme perille. Matka vain yllätti; luulin sen olevan lähelläkin, mutta Lahdentieltä oli paikkaan non 12 km. Reitti sinänsä oli ihan kiva, luistelin sen kaksi kertaa ympäri, 23 min meni yhteensä. (Sykemittarista on iloa!) Poika istui rattaissa ja koira juoksi edellä tai vieressä vetovaljaissa. Ei vetänyt. Noin kauas lähtiessä voisi kyllä ottaa eväät ja isomman porukan mukaan, olisi kunnon retkeilyä.

Kotiin palattuamme häkin nurkalla oli pieni ja sievä korotuspala. Koira oli häkissä, talutin ulkopuolella. Lounaan jälkeen valjastin nartun pulkan eteen ja kävimme reippailemassa hangessa. Poika tykkää olla pulkassa! Nauroi välillä ääneen kun oli niin hauskaa. Sitten vaihdoin uroksen valjaisiin, se melkein kauniimmin osaa käyttäytyä, ainakin näin tuttujen kesken. Emme oleet sataa metriä päässeet, kun tajusin jonkin tumman vilahtavan pellolla. Narttu oli kiivennyt taas tarhasta! Jälleen se antoi kiinni, ja palautin molemmat koirat häkkiin. Ajattelin, että keskenään viihtyvät paremmin. Väärässä olin.

Narttu näytti, miten kulmasta pääsee kivasti kiipeämään pois häkistä. Ei enää antanut kiinni. Laitoin urokselle ultrapointin kaulaan ja käskin hakea nartun kotiin, mutta eihän se ymmärtänyt tehtävää. Pyöri vain jaloissa. Haukkasin pojan kanssa välipalaa ja lähdin lähimetsään etsimään edes jälkiä nartusta. Pojan laitoin kantoliinaan ja hain omiin jalkoihin hokit, liukulumikengät. Jälkiä oli metsässä paljon, mutta vaikea oli sanoa, oliko ne kumman koiran. Palasimme kotiin.

Illemmalla tuli puhelu, narttu oli kiinni naapurkylässä. Onneksi pääsi yöksi kotiin. Isäntä askarteli verkosta koko häkin ympäri korotuksen. Ennen 180 cm, nyt ehkä 250 cm. Toistaiseksi ovat pysyneet sisäpuolella, vaikka narttu kovasti yrittää kiipeillä.

Aivan ensimmäiseksi laita uuni lämpiämään ja öljyä leivinpaperi. Silikonisuti on oiva värkki.

Vatkaa munat ja sokeri huolella. Vaahdon pitää olla oikeasti kovaa, jotta torttu on kypsänäkin kuohkea. Liikaa ei voi vatkata.. Parasta on unohtaa koko roska vaikka syömisen ajaksi monitoimikoneen vatkattavaksi. Vaahto on todella herkkää, käsittele kulhoa hellästi. Älä koputa vispilää kulhon reunaan, vaikka niin siitä putoaisi loputkin vaahdonrippeet hyötykäyttöön.

Mittaa kuivat aineet huolella. Vehnäjauhoa ja kaakaojauhetta otetaan ruokalusikan mitalla kumpaakin, käytä eri mittoja tai pese ja kuivaa välissä. Helpompaa on tietysti omistaa useampikin mittasarja. Perunajauhot, leivinjauhe ja kaakaojouhe jäävät helposti pienille paakuille, riko ne esim lusikalla kulhon laitaa vasten painellen. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon. Siivilä paljastaa viimeisetkin paakut ja tuo lisää ilmavuutta. Ripota jauhoja vähän kerrallaan, vaikka 3 tai 4 osassa, ja sekoita ne varovasti (älä vatkaa! Muuten tulee littana torttu!) vaikka kaapimella vaahdon sekaan.

Kaada taikina leivinpaperin päälle syvälle pellille. Levitä taikina tasaiseksi, mutta varo edelleen liikaa käsittelemästä.  Sitten vain heti uuniin. Jos olet käyttänyt hedelmäsokeria tavallisen sijaan, muista tosiaan tavallista alempi lämpötila.

Pohjan kypsyessä ripota toiselle leivinpaperille sokeria. Käännä kypsä torttupohja heti sokerin päälle ja irrota paistopaperi. Jätä paperi kuitenkin tortun päälle jäähtymisen ajaksi, se vähentää kuivumista.

Unelmatortun väliin tulee perinteisesti vaniljavoikiisseli. Keitettävät aineet todella kannattaa kuumentaa hitaasti. Jos laittaa hellan täysille, mikään vispaaminen ei estä seosta paistumasta vähän pohjaan. Hitaasta lidestä on joskus iloa. Käytä aitoa huoneenlämpöistä voita. Margariinit ei kovetu riittävästi, kun valmiin tortun aikanaan saat jääkaappiin asti makustumaan. Jos yhdistettävät aineet on eri lämpöisiä, saattaa seos juoksettua. Ei vaarallista, mutta ikävää.

Kääriessä käytä apuna tortun alla olevaa leivinpaperia. Siistiä ja hygieenistä sekä sormien että tortun kannalta. Jätä saumakohta alle ja laita torttu jääkaappiin vaikka leikkuulaudan päällä, niin on helppo siirrellä.

Airin rahkatorttu

Pohja:

150 g rasvaa

1 dl sokeria

1 muna

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa rasva ja sokeri sekaisin. Lisää muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, yhdistä ne taikinaan ja sekoita. Taputtele voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Täyte:

omenaa

1 maitorahka

1 dl sokeria

1-2 munaa

1-2 tl vaniljasokeria

Ripottele siivutetut omenat pohjan päälle. Sekoita täytteen muut aineet keskenään ja kaada päälle. Paista 200 asteessa kypsäksi.

Variointi lähtee omenoista. Useimmiten olen tehnyt tämän persikoista, mutta myös päärynoistä. Rahkan tilalla olen käyttänyt myös ainakin turkkilaista jugurttia, mikä vain hapanmaitotuote käynee. Kerran unohdin sokerin täytteestä, eikä haitannut ollenkaan. Tämän voinee tehdä myös gluteenittomasti, ja kun tekee silikonivuokassa, ei tarvi voidella ja korppujauhottaa. Omenat voi myös laittaa päälle ja ripottaa kanelia päälle. Keksi itse lisää! Ei pidä takertua liiaksi ohjeeseen!

Narttu olikin ekaa keraa vetovaljaissa... Ei vetänyt edes sen vertaa kun pannassa. Jos hetken meni hyvin ja kehuin, se tuli viereen ja katsoi ilmeellä "enkös olekin ihan huippu" ja kerjäsi siinä lisää kehuja. Paree olis pysyä hiljaa. On kumminkin kiva, että se kulkee vierelläkin noin nätisti. Kai sekin joskus vielä tajuaa, että vetovaljailla nimenomaan saa vetää, pannalla ei.

Olimme pojan kanssa serkullani kylässä. Laitoimme serkun koiralle vetovaljaat, niihin narun ja sen perään pulkan. Poika tykkäsi kovasti, varsinkin kun oli hölkkävauhti päällä. Mainio tapaus. Edes nykäisyt joka pysähdyksestä liikkeelle lähteissä ei haitanneet. Koirakin tykkäsi. Miinäkin tykkäsin. On muuten paljon kivempaa kuin vaunulenkit!

Macaronit

55 g munan valkuaista

50 g mantelijauhoa (mieluiten itse jauhettua kuorituista manteleista)

100 g mansikkatomusokeria

2 rkl sokeria

Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa, kunnes taikina on kovaa ja kiiltävää. Kuppi tulee voida kääntää vääriäppäin taikinan putoamatta. Sekoita manteli-tomusokeriseos nuolijalla taikinaan. Sekoita, kunnes taikina on riittävän pehmeää: voit nostaa nokareen taikinaa leivinpaperille niin, että se kauniisti leviää. Pursota leivinpaperille sopivia, samankokoisia nökkösiä. Anna levätä 30-60 min, kunnes pinnalla on "kelmu", eli sormeen ei tartu taikinaa kevyesti tökättäessä. Lämmin ympäristö nopeuttaa. Paista 150 asteessa uunin alatasolla noin 13 minuuttia. Valmiit marengit ovat kevyitä ja irtoavat helposti paperista. Anna jäähtyä.

Täyte

125 g mascarponea

1,5 dl tomusokeria

1-2 tl limetahnaa

Sekoita aineet keskenään. Limeä maun mukaan.

Laita rumempia macaroneja pohjiksi, täytettä väliin ja kauniita macaroneja kansiksi. Säilytä jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa. Näitä kannattaa tehdä hyvissä ajoin, päivä-pari ennakkoon.

Koko vartalon treenaavat salipäivät ei ole parhaita mahdollisia. Mieluummin sitten käy sen kolme-neljä kertaa viikossa ja treenaa aina eri lihaksia/kokonaisuuksia. Yksi salikerta voi ihan hyvin kestää alle tunnin, sisältäen hyvän alkuverkan, pikkuvenyttelyt, treenin, loppuverkan ja venyttelyt. Testosteronin eritys vähenee merkittävästi 45-60 minuutin jälkeen treenin alusta. Jos tarkoitus on treenata nimenomaan voimaa (pikavoima, maksimivoima, kestovoima...), tehollinen saliaika kannattaa siinä vaiheessa lopettaa.

Melkein innostuin. Palautumisesta taidan kiivailla myöhemmin.

Musta Barbaari ei ollut ensimmäinen aiheesta laulanut. "Punttisalin hämärään muiden lähdettyä jään..."