keskiviikko, 23. heinäkuu 2014

Pitääkö jaksaa yksin?

Ei pitäis. Niin se vain on, että joskus tuntuu kaikki taloudenhoito jäävän mun harteille, ja niinpä nytkin pölyä ja hiekkaa on talo täynnä. Ei sitä vain ehdi pysty pojan kanssa puuhaan niin kun haluis. Jos yritän, se ei oo ollenkaan tehokasta. Mieluummin tuuppais pojan vaikka miehen haltuun siks aikaa, ehtis hyvin ja tehokkaasti siivota, mutta harvoinpa tuo on kotona hereillä niin pitkää aikaa kerralla.

Puutarhakin on yhteinen projekti. Kivasti rikkaruohot rehottaa, hyvä kun edes jostain kohdin erottaa, missä kasvaa mitä tarkoituksella. Pitäs se perata joskus. Olis vaan sellanen hetki, mutta taas, ei se pojan kanssa onnistu. Ei musta olis yksinhuoltajaks, ainakaan tällaisen talon ja pihan kanssa.

torstai, 8. toukokuu 2014

Voiko vegaani ottaa suihin?

Pääsin palkkatöihin. Kivaa vaihtelua yrittäjyyteen. Tänään eväänäni oli nokkossoppaa, josta tuli ukkojen kanssa pöydässä puhetta kasvissyönnistä. Eräällä työkaverilla oli ollut harjoittelussaa vegetaristi, joka siis söi mm kananmunia. Kaveri oli tuumannut, että hyvä kun tytölle muna kelpaa. Tästä juttu johti kysymykseen, että voiko vegaani, joka ei periaatteessa käytä mitään eläinkunnan tuotteita, ottaa suihin. Ukot oli sitä mieltä, että voi, ja pitääkin. Lienee makuasia. Kai silläkin on merkitystä, nieleekö vai sylkeekö.

Sylkeminen sinänsä on mielestäni vähän typeryyttä. Sehän on sotkemista, ja nimenomaan pyrin suihinotolla välttämään sotkua. Onhan se sentään paljon siistimpää ;) Ei välttämättä tarvi mennä suihkuun, ellei hikitilanne sitä vaadi. Jos meinaa sylkeä, se lienee helpointa suihkussa (vai mikä on yleinen käytäntö? Joku asiaan vihitty rätti saamatteilla?), ja siinä vaiheessa sitten on sama että mihin ukko purkautuu. Vai eikö ihmisperäistä tuotetta lasketa eläinperäiseksi?

Nyt ihan todella kaipaisin kommentteja vegaaneilta, miehiltä, vegaanimiehiltä, sekä homoilta että heteroilta, aivan kaikilta asiallisilta. Kiitos.
 

maanantai, 17. maaliskuu 2014

Jäällä

Tuossa muutama viikko sitten oli aivan mahtavat luistelukelit. Kaikki tullut lumi oli sulanut, jää oli kova ja tasainen. Kävimme joka päivä yli viikon ajan luistelemassa erilaisia reittejä lähijärvillä. Pisin oli reilun 10 kilometriä pitkä. Luistelin sen koirien kanssa. Alkuun olivat aivan todella innoissaan, vetivät minua parhaimmillaan vauhtia 25km/h. On tuo Sports tracker, se kertoo kaikkea kivaa :) Siinä on onneksi "eksymistoiminto", nään siis kartalla missä olen, mistä tulen ja mitä on edessä. Tuolla pisimmällä lenkillä, oudolla järvellä tietenkin, luulin erään saaren takaa pilkistävän lähtöpaikkamme. Eipä ollutkaan niin, vaan aukesi aivan uudenlainen näkymä. Sitten vain puhelin kouraan ja ottamaan uusi suunta. Löysimme hyvin perille, ei ollut pitkä matka enää.

Erään työpäivän jälkeen oli aivan hoppu jäälle. Auringonlaskuun oli aikaa enää reilu tunti, joten matkalla kotiin jo suunnittelin miten selviän kaiken nopeiten, minkä rannan valitsen jne. Olikin upeaa luistella kohti laskevaa aurinkoa aivan sileällä selällä. Halkeamista näki, että kaikkialla jäätä oli myös vähintään 20 senttiä. Se lenkki tosin oli ehkä vain 5 km pitkä. Tehokkaan luistelun ansiosta reidet alkoivat kasvaa hillittömästi, jolloin lihasta ympäröivä kalvo ei venyttelyistä huolimatta ehtinyt samaan vauhtiin, eikä tehoja enää irronnut niin hyvin kuin alkuun. Keskinopeus laski kerta kerralta, alussa oli 11,8km/h ja viimeisellä kerralla vain reilu 9.

Kävimme lähijärvet jotenkuten läpi. Tuo aivan lähin, kyläjärvi, oli kyllä pettymys. Tiesin, että se on pieni, mutta että rantoja mukaellen koko lenkki oli vain melkein 5 kilometriä. On se sentään lähellä, ehkä 4 km meiltä rantaan. Kirkkojärvi on myös pieni, mutta sentään melkein 10 km kun sen luisteli päästä päähän. Olen siellä kerran ollut veneellä vuosia sitten, ja tunnistin kallion, jossa kävimme uimassa :) Pälkänevesi taas oli kaikkein antoisin paikka, siellä riitti tutkittavaa vielä myöhemmillekin retkille. Odotan vain, että jäät lähtee ja pääsen melomaan :) Kajakilla uskaltaa mennä pieniinkin saarien väleihin, luistimilla taas ei.

Muutamat auratut reitit tuli myös käytyä läpi. Pakanrannasta lähti kapea mutta muuten kiintoisa reitti, siinä pystyi tekemään 9 tai 6 km lenkin, tein molemmat. Aikaa meni vähän toista tuntia, kaloreita muistaakseni yli 700 :D Tuolloin ei älyhupelin ollut vielä matkassa, joten tarkkoja tietoja ei ole ajasta, matkasta, nopeudesta jne. Saarikylien reitti oli hyväkuntoinen ja leveä, mutta pitkän tien päässä, lyhyt ja tylsä. Muistaakseni 10 min/kierros. Tampereella reitti Siilinkarille oli myös leveä ja ihan ok. 45 min kun kävi karilla kääntymässä, ei siis mikään lenkki. Kiva katsella Tamperetta järveltä käsin, aivan uudenlainen maisema. Telttakahvilan antimet oli suppeat; juomien lisäksi makkaraa ja munkkia. Täytetty sämpylä olisi ollut mieluisampi. Kiva sentään, että oli edes jotain tarjolla. Plussat myös ratamestarin ahkerasta fb-päivittämisestä.

Toivon hyviä luistelukelejä tulevillekin vuosille. Kaikki käymämme paikat voi hyvin kiertää uudelleen, ja Pälkäneveteen jäi vielä todellakin paljon tutkittavaa. Saatan jopa investoida retkiluistimiin, niillä näytti kulku olevan paljon kevyempää kuin kiekkoluistimilla. Ihme... Viimeisellä kerralla jään pinta oli niin pehmeää, että terä upposi ikävästi. Hyvillä mielin saattoi nostaa luikkarit odottamaan tulevaa kautta.

maanantai, 17. helmikuu 2014

Taikajuomia

Magnesiumlisä, joka todella imeytyy.

1 rkl Magnesiamaitoa (apteekkitavaraa) ja 4 rkl omenaviinietikkaa sekoitetaan. Tässä on viiden päivänn annos. Säilyy jääkaapissa. Ota ruokalusikallinen päivässä ja sekoita se litraan vettä. Juo pitkin päivää. Magnesiamaito on laksatiivi, saattaa herkkämahaisille aiheuttaa villiä vessan tarvetta.

Oiva ripulijuoma

Sekoita litraan vettä 8 tl sokeria ja 1 tl suolaa. Maistuu pahalta, mutta siitä saa energiaa, suoloja ja jotenkin jännästi se rauhoittaa mahaa.

Tavallisen hyvä krapula- tai hellejuoma

Liuota puoleen desiin sitruunamehua 1 tl merisuolaa ja 1 rkl hunajaa. Sitruunamehun voi korvata myös raparperimehulla, tai muulla happamalla. Sekoita mehu litraan vettä. Veden määrää voi toki säätää oma maun mukaan.

keskiviikko, 5. helmikuu 2014

Liikuntapäivä!

Eilinen meni kyllä huolella talviurheilun parissa. Aamusella pakkasin auton valmiiksi, mutta ennen kuin pääsin lähtemään, narttu hyppäsi pois häkistä. Etunurkalla on katettu laveri, jolta se pääsi ponnistamaan vapauteen. Onneksi se antoi kiinni. Laitoin sen taluttimella häkin sisäpuolelle kiinni, jotta pysyisi sen hetken tallessa, että appiukko askartelisi aitaan lisää korkeutta.

Suuntasin uroksen ja pojan kanssa Saarikylien retkiluisteluradalle. En ollut reittiä tarkistanut kartasta, mutta löysimme perille. Matka vain yllätti; luulin sen olevan lähelläkin, mutta Lahdentieltä oli paikkaan non 12 km. Reitti sinänsä oli ihan kiva, luistelin sen kaksi kertaa ympäri, 23 min meni yhteensä. (Sykemittarista on iloa!) Poika istui rattaissa ja koira juoksi edellä tai vieressä vetovaljaissa. Ei vetänyt. Noin kauas lähtiessä voisi kyllä ottaa eväät ja isomman porukan mukaan, olisi kunnon retkeilyä.

Kotiin palattuamme häkin nurkalla oli pieni ja sievä korotuspala. Koira oli häkissä, talutin ulkopuolella. Lounaan jälkeen valjastin nartun pulkan eteen ja kävimme reippailemassa hangessa. Poika tykkää olla pulkassa! Nauroi välillä ääneen kun oli niin hauskaa. Sitten vaihdoin uroksen valjaisiin, se melkein kauniimmin osaa käyttäytyä, ainakin näin tuttujen kesken. Emme oleet sataa metriä päässeet, kun tajusin jonkin tumman vilahtavan pellolla. Narttu oli kiivennyt taas tarhasta! Jälleen se antoi kiinni, ja palautin molemmat koirat häkkiin. Ajattelin, että keskenään viihtyvät paremmin. Väärässä olin.

Narttu näytti, miten kulmasta pääsee kivasti kiipeämään pois häkistä. Ei enää antanut kiinni. Laitoin urokselle ultrapointin kaulaan ja käskin hakea nartun kotiin, mutta eihän se ymmärtänyt tehtävää. Pyöri vain jaloissa. Haukkasin pojan kanssa välipalaa ja lähdin lähimetsään etsimään edes jälkiä nartusta. Pojan laitoin kantoliinaan ja hain omiin jalkoihin hokit, liukulumikengät. Jälkiä oli metsässä paljon, mutta vaikea oli sanoa, oliko ne kumman koiran. Palasimme kotiin.

Illemmalla tuli puhelu, narttu oli kiinni naapurkylässä. Onneksi pääsi yöksi kotiin. Isäntä askarteli verkosta koko häkin ympäri korotuksen. Ennen 180 cm, nyt ehkä 250 cm. Toistaiseksi ovat pysyneet sisäpuolella, vaikka narttu kovasti yrittää kiipeillä.