Lienee aika tuoda julki eräs kammottava asia menneisyydestäni. Olen kokenut seksuaalista ahdistelua.

Kaikki alkoi jo pikkutyttönä, kun aloitin harrastaa ratsastusta. Kävin hoitamassa ja ratsastamassa perhetuttujen hevosta. Vuosien kuluessa vietin aikaa heillä paljon, ja koko perhe tuli hyvin läheiseksi. Heidät kutsuttiin rippijuhliinikin. Lisäksi on maantieteellinen läheisyys, sekä sukulaissuhde sisarukseni kummin kanssa. Monella tapaa läheisiä siis.

Joskus tuli puhetta purjehduksesta. Perheellä on ehkä edelleen pieni purjevene. Isäntä lupasi viedä minut vesille joskus. Päivä sovittiin, ja emännän piti tulla myös mukaan nuorimmaisensa kanssa, mutta he jostain syystä estyivät. Lähdin pahaa aavistamatta isännän kanssa järvelle. Ikää minulla oli tuolloin korkeintaan 18, vuodesta en ole aivan varma. Vähän alkoi epäilyttää, kun herra sanoi "Tässähän voitaisiin mennä vaikka kuinka pitkälle." Tuskin tarkoitti veneellä kuljettua matkaa. Hän myös kehui tuoksuani, vaikka se ei varmasti ollut tavallista kummempi. En käytä hajusteita, hiuksiani en ollut pessyt ainakaan edellisenä iltana, kuljin mopolla, jolloin kaksitahtikäry kivasti tarttuu selkämykseen. Kun hän yritti suudella poskeani ja hyväillä rintaani, kielsin. Vastaus: "pidin vain vähän kiinni." Kylmiä väreitä kulkee edelleen kun tapausta muistelen. Hain hytistä takin ja siirryin paatin toiselle laidalle istumaan. Kun aikanaan rantauduimme, isäntä ilmaisi toiveensa lähteä toiste uudestaan. Kauhuissani pakenin paikalta.

Vähän myöhemmin isäntä lähetteli tekstiviestejä tyyliin "Oli muuten paras purjehdusretki ikinä." Viestit olisivat olleet oivaa todistusaineistoa, mutta poistin kaikki nopeasti, kenellekään näyttämättä. Virhe! Jos sinulle käy samoin, vie viestit poliisille.

Kerroin tapahtuneesta vain parhaalle ystävälleni. Hän on tietääkseni pitänyt salaisuuden. Parasta olisi ollut kertoa vanhemmilleni, poliisille ja tietenkin emännälle. Silloin kuitenkin ajattelin, että moinen vaikuttaa ikävästi liian monen elämään ja kuvittelin, että isäntä ja emäntä ovat onnellisia ja tämä oli vain jokin "tilaisuus tekee varkaan" -asia. Haudoin tapahtunutta yksin mielessäni. Hevosta en pitkään aikaan käynyt hoitamassa, ja kun lopulta uskaltauduin (rakas polle), otin aina jonkun kaverin mukaan "henkivartjaksi".

Aina, kun olen joutunut tekemisiin isännän kanssa, stressitasot ovat olleet huikeat. Kerran hän soitti emännän puhelimesta minulle, joten pahaa aavistamatta vastasin. Hänellä oli onneksi asiaa vain isälleni, asuin tuolloin vielä kotona.

2005 oli farmarimessut Tampereella, paikallinen nuorisoseura oli myymässä lippuja talkoilla. Minäkin lupauduin ystäväni kanssa mukaan. Infotilaisuudessa oli tietenkin myös isäntä paikalla. Kun olin kotiinpäin lähdössä, näin mopon peilistä, kun isäntä seisoo rappusilla ja katselee. Muita ei ollut ulkona. Sydäntä kylmäisi! Messuilla, ollessani syömässä yksin, isäntä ilmestyy istumaan vastapäätä. Minua niin kammotti! En tiennyt, miten paeta, mutta isäntä vain löpisi jotain peruslöpinää. Ehkä hän noin julkisesti ei onnekseni uskaltanut tehdä mitään arveluttavaa.

Kerran näin isännän tanssittavan eräissä juhlissa äitiäni. Minua oksetti! En voinut katsella sitä, lähdin muualle.

Jokin aika sitten isäntä ja emäntä erosivat. Isännällä oli suhde toisen (no, tiedä sitten kuinka monennen) naisen kanssa, ja nykyään heillä on kuulemma lapsikin. Kun kävin tällä viikolla kylässä emännän uudessa kodissa, kerroin vihdoin tapahtuneesta. Juttelimme pitkään, ja seuraavana päivänä vaihdoimme useita tekstiviestejä. Oloni keveni huomattavasti. Silloin päätin tuoda asian julki. On edelleen hyvin vaikea puhua asiasta.

Jos joku on kokenut tai kokee myöhemmin vastaavaa, älä ihmeessä jää yksin! Parasta on heti kertoa julkiseksi! Jos olisin tiennyt emännän jo moneen kertaan epäilleen isännän uskollisuutta, olisin varmasti heti mennyt kertomaan, että oikeassa on! Liian usein tuollaiset limanuljaskat saavat touhuta iljettäviä tekojaan kenenkään puuttumatta asiaan.