Milloin opin olemaan innostumatta? Siitä seuraa pelkkää harmia.

Olin tänään katsomassa endurokisoja. Radan varteen pääsi tosi kivasti, ja siellä sinkoili sekaisin niin kisailijoita kuin yleisöäkin. Eräässä pehmeässä paikassa oli paljon katsojia. Kilpailijat olivat pyörineen turpeessa ihan huolella. Suikin sinne etsien innoissani parasta näkymää. Könttäsin kuraliejuun. Sääret saivat maastovärityksen. Harmitti. Lisäksi parhaat näkymät olisi olleet rinteessä, reitin vieressä kuivalla maalla.

Kun innostuu, pitäisi osata istua alas ja odottaa, että se menee ohi.

Entäpä jos mikään ei innostaisi?

Muuten oli kiva päivä. Joimme evästeet.