Juhlistettiin pojan nimipäivää. Aamupäivällä ehdin leipoa kakun päiväunien aikana, mutta sen täyttäminen jäi sitten myöhemmäksi... Viimeiset päälliset levitin jo ensimmäisten vieraiden saavuttua. En edes laskenut, montako kertaa tiskasin päivän aikana. Oma syöminen jäi kuitenkin niin huonolle, että välillä ihan hajotti. Varsinkin, kun poika vispasi kaikkea leväälleen kun yritin järjestää -mitä milloinkin. Siinä kohtaa katsoin parhaaksi pukea ulkovaatteet ja mennä leikkimään koirien kanssa.

Koirista on kyllä iso ilo. Poika viihtyi hyvin ulkona, tassutteli ympärillä ja nauraa kihersi kun vähän koulutin narttua ja leikin uroksen kanssa. Omakin pää tuulettui ja tuli ihan hyvä mieli kun narttukin toimi polkupyörän vieressä. Tosin ei kovin huolellisesti tullut sitä testattua, kun kerran poika pööpöili pihassa, ei voitu oikeasti mennä lenkille. Uros hakee ihanasti palloa! Sen kirmaamista on ilo katsella, kiitää upeasti pallon perään ja tuo sen sitten käteeni asti.

Pojan kummitädit, mummut, vaarit ja eno kävivät vieraina, kahdessa erässä. Pelasimme jälkimmäisten kanssa Cranium nimistä peliä. Se oli koko perheen peli, eli ekaluokkalaisetkin olisi mukana pärjänneet. Tehtäviä oli laidasta laitaan tietokilpailukysymyksistä mimiikkaan, piirtämiseen ja muistitehtäviin. Koko pelin aikana tuli ehkä kolme väärää vastausta. Hulvattoman hauskaa meillä kyllä oli. Ei aina pidä niin kovin tosissaan ja "omalle tasolle sopivia" pelejä pelata.