Lienee selvää, että edelliset kaksi kirjoitelmaa liittyi toisiinsa. Ei se ollut asiani.

Mielessäni oli jokin suuri ajatus tänään. Nyt juuri ei ole muuta kuin lause "Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi." Muistakaa se. Ei pidä käyttää näitä vähiä elämän päiviä yhtään enempää mihinkään ikävään, kuin mikä on pakko.  Parasta olisi oppia nauttimaan siitäkin. Pidän työstäni. Pidän siivoamisesta, varsinkin lopputuloksesta. Ruohonleikkuu ei ollut lempparilistalla vuosiin, mutta nyt teen sen mieluusti (no joo kesällä. Lumikolakausi taisi alkaa).

Kun olin hyvin pieni, teimme nuotion mökille. Jokainen kantoi puupinosta materiaalia nuotiopaikalle. Kannettuani osani, tajusin häpeissäni, että kuorien sisällä ei ollutkaan puita. Muut toivat "raskaan" kuorman, mutta minä vain kevyttä pilppua. Mutta kas kummaa, nehän olivatkin tärkeä osa sytyttämisen kannalta. Niin vähäisestä tulikin suurta.