Aamusella anivarhain Poika herätti huudollaan. Menin viereen (pinnasängyn vieressä on sitä varten patjat) ja silittelin, mutta huuto ei laantunut. Kävin vaihtamassa vaipan Pojalle ja katson kelloa. Neljä. Paitsi että kellojen siirron ansiosta se olikin vasta kolme. Vaipanvaihto ei hiljentänyt Poikaa, joten otin hänet viereeni. Ei auttanut, aloin imettää. Yösyötöt on periaatteessa jo mennyttä elämää, mutta nythän oli jo aamu. Kohta kello soi. Illalla Mies oli pyytänyt laittamaan sen kuudelta soimaan. Varmuuden vuoksi sammutin koko laitteen, jotta se päivittäisi itse ajan ja herättäisi valtakunnan viralliseen aikaan. Ilmeni, että se herätti kesäajassa, ja vasta kun laitoin sen päälle, oikea aika päivittyi. Hiphei. Nousin puuronkeittoon noin 5.30. Syötyämme Pojan kanssa Mieskin valveutui kahville ja valmistelemaan metsälle lähtöä. Taas sain pestä lattian, pöydän, tiskit ja Pojan vaatteet. Poika harjoittelee lusikalla syömistä itsenäisesti, joten keittiön lattia tulee pestyä noin kolmesti päivässä.

Seitsemän jälkeen Poika kinusi ensimmäisille päiväunille. Ehdin melkein sillä aikaa saada hänen villahousunsa valmiiksi (harvinaista kyllä, kun ne vähän myöhemmin valmistuivat, päättelin heti kaikki langanpäät). Hän kuitenkin heräsi kahdeksalta, joten jäi Avara Luonto taas katsomatta.

Ennen kirkkoon lähtöä söimme vielä toisen aamupalan. Kuorin avokadon ja pilkoin sen seuraksi kaksi päärynää ExtraChefiin ja vedin narusta ne soseeksi. Helppoa ja herkullista vaalean vihreää mössöä. Avokado vain oli lievästi raakaa, hankalahko kuoria. Poika söi oman annoksensa varsin nopsasti, tykkäsi selvästi (syötin, jotta suurempi prosentti osuisi suuhun).

Yhdeltä olisi ollut uuden kävelytien avajaiset kylällä. Piti mennä sinne Pojan ja Koiran kanssa, mutta jätin väliin. Lounaan jälkeen lykin Poikaa rattaissa sen verran, että hän nukahti, ja nyt koitan mennä itsekin päiväunille.

Ei se, kuinka paljon valvoo, vaan se, kuinka vähän nukkuu.